Läntisiä tyylisuuntia yhdistää pyrkimys autenttisilla varusteilla käytävään hallittuun kamppailuun. Vaikka kaveria ei ihan täysillä vättämättä lyödäkkään, on kyseessä ehdottomasti kontaktilaji. Käytetyt aseet ovat tietenkin tylppiä, kuten kaikissa lajeissamme. Terävillä temutessa kanssaharrastajat kävisivät nopeasti vähiin. "Western" ja sen eri versiot ovat varmasti harrastetuin viikinkiaikainen taistelulaji Suomessa. Ne hallitsevat erityisesti erilaisissa viikinki- ja keskiaikatapahtumissa järjestettävien ryhmätaisteluiden sääntöjä.
Rajatuimmat osuma-alueet. Esimerkiksi käsivarsiin ei näillä säännöillä lyödä ollenkaan. Rajatut osuma-alueet mahdollistavat harrastamisen hyvinkin kevyellä varustuksella. Muissa pohjoismaissa tämä tyyli tunnetaan yleisesti "oikeana" läntisenä tyylinä.
Tunnetaan myös nimellä Svea. Käytettävät osuma-alueet ovat hieman laajemmat kuin Kevyessä tyylissä. Esimerkiksi käsivarsien yläosat ovat osuma-alueita.
Laajemmat osuma-alueet ja suurempi sallittu tekniikkakirjo. Tämä tyylisuunta on kasvattanut tasaisesti suosiotaan myös Suomessa, koska se mahdollistaa kaikista läntisistä tyyleistä todenmukaisimmat tekniikat. Tunnetaan pohjoismaissa nimellä Havenstil.
Liiton jäsenyhdistykset ja muutkin kotimaiset seurat kokeilevat ja testailevat laajasti eri sääntökokonaisuuksia. Pääsääntöisesti suunta on ollut kohti sallivampia osuma-alueita ja laajempaa kirjoa sallittuja tekniikoita.
Itäinen tyyli on historiallisissa viikinkiajan vaatteissa, historiallisilla ja moderneilla piilosuojilla tehtävää täyskontakti-ottelua. Sallittuja osuma-alueita ja tekniikoita on rajattu siten, että käytettävät varusteet antavat riittävän suojan otteluiden käymiseen. Itäiseen tyyliin kuuluu tunnusomaisina piirteinä on lisänä potkut, kilpipaini, nostot, heitot ja kaadot. Tyyli on syntynyt nimensä mukaan itäisten Euroopan maiden harrastajien keskuudessa, ja on levinnyt maailmanlaajuiseksi kilpamiekkailutyyliksi. Tyylin säännöillä käydään sekä kaksintaistelukilpailuita, kuin suuria, jopa satojen taistelijoiden ryhmätaisteluitakin.
Itäiseen tyyliin kuuluu mukaan myös kilpailu. Suomessa Oulun miekkailuseura järjestetää muun muassa "Bonk Pohjalla, eastern style viking fighting" - turnaus, joka on myös käytännössä lajin SM-turnaus.
Kamppailullinen viikinkitaistelu tarkoittaa kamppailua viikinkiaikaisilla aseilla, siten kuin se olisi oikeasti tapahtunut. Ehkä. Meidän aikaamme ei ole säilynyt yhtään viikinkiajalta peräisin olevaa taisteluopasta tai muut ensisijaista kirjallista lähdettä, elävästä perinteestä puhumattakaan. Siksi emme voi varmuudella todeta, että näin tai noin viikinkiaikaisia aseita oikeasti käytettiin.
Spekuloida sen sijaan voimme. Käyttäen apuna myöhäisempiä lähteitä ja ihmisen anatomian lainalaisuuksia voimme esittää enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia siitä, miten viikinkiajan astaloita todennäköisesti on käytetty.
Kamppailulllisen viikinkitaistelun erityispiirre on mahdollisimman laajat ja sallivat osuma-alueet ja mahdollisimman rajoittamaton tekniikkakirjo. Tietenkään kaverin tökkääminen terä-aseella silmään ei johda kasvaviin harrastajamääriin ja siksi tuulisuuntaa harrastetaan moderneissa suojavarusteissa. Kunnon suojavarusteet mahdollistavat lähes rajoittamattomat osuma-alueet ja tekniikat riittävän turvallisesti, jopa täydellä voimalla.
Kamppailullisessa viikinkitaistelussa myös kilpaillaan. Vuodesta 2024 alkaen Hämeen keskiaikafestivaalien yhteydessä on järjestetty lajin SM-tason turnaus, Tavastia Kuppi.