Seurakuntien nuorisotyöntekijöillä on erittäin myönteinen kuva työstään Oulun hiippakunnassa. Moni pohjoisen nuori suhtautuu kirkkoon ja uskontoon positiivisesti sekä on halukas osallistumaan seurakunnan toimintaan. Tämä selviää juuri ilmestyneestä tutkimuksesta ”Nuoret ja kirkon nuorisotyö Pohjois-Suomessa – Nuorten uskonnollisuus ja elämänhallinta”.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun CENTRIA tutkimus ja kehitys toteutti Ylivieskassa Pohjoinen nuoriso-tutkimushankkeen vuosina 2007–2009. Sen tavoitteena oli tuottaa tietoa Pohjois-Suomen seurakuntien nuorisotyön kehittämiseksi. Yhdeksäsluokkalaisille nuorille kohdistetun kyselyn avulla selvitettiin Pohjois-Suomen nuorten uskonnollisuutta, uskonnollista osallistumista ja elämänhallintaa. Lisäksi seurakuntien nuorisotyön tilannetta tutkittiin haastattelemalla seurakuntien nuorisotyöntekijöitä, lähinnä nuorisotyönohjaajia. Hankkeen päärahoittajana oli Kirkon tutkimuskeskus. Päätutkijana hankkeessa toimi tutkimusyliopettaja, kasvatustieteen tohtori Reetta Leppälä. Tutkimukseen osallistuivat myös yhteisöpedagogiopiskelijat Jaana Remes ja Nonna-Omena Helojoki.

Tutkimuksen mukaan pohjoisen nuoret uskovat suhteellisen vahvasti kristinuskon peruselementteihin. Kolme neljästä nuoresta ei ole koskaan harkinnut kirkosta eroamista. Joka neljäs nuori pitää uskonnollista yhteisöä jopa tärkeänä ja uskoo äänestävänsä marraskuun seurakuntavaaleissa. Seurakuntien nuorisotyöntekijöillä puolestaan on vahva kirkollinen ammatti-identiteetti Pohjois-Suomessa. He ovat motivoituneita ja sitoutuneita kirkon työhön, vaikka työtä on paljon ja se on työajatonta. He korostavat nauttivansa nuorten parissa työskentelystä sekä pitävät työtään evankeliumin julistajina arvokkaana ja tärkeänä. He pitävät perustyönään osallistavan toiminnan järjestämistä nuorille. Työntekoa leimaavat lähinnä yhteiskunnan nopeasta kehittymisestä aiheutuvat muutokset ja herätysliikkeet, erityisesti vanhoillislestadiolainen herätysliike.

Puolet tutkituista nuorista joko osallistuu tai olisi halukas osallistumaan seurakunnan järjestämään toimintaan. Yleisin syy seurakunnan toiminnan osallistumattomuuteen on toiminnan kiinnostamattomuus. Pohjoisen nuoret ovat kiireisiä, koska toiseksi yleisimmäksi syyksi mainittiin ajan puute. Lisäksi osallistumattomuuteen saattaa vaikuttaa se, että moni nuori tunsi seurakunnan toimintaa melko huonosti. Vaikka tutkimustulosten mukaan olisi seurakunnan nuorisotyön toimintamuotoja aiheellista uudistaa ja tiedotusta parantaa, ei nuorisotyöntekijöiden työaika näytä siihen riittävän.

Suurimmalla osalla Pohjois-Suomen nuorista on tutkimuksen mukaan hyvä elämänhallintataito. Seurakunnan osuus nuorten tukemisessa heidän ongelmissaan on erittäin pieni. Nuorten tukeminen tarkoittaa kirkon nuorisotyössä lähinnä nuoren ja hänen perheensä ennakoivaa tukemista, jolloin yhteistyö kirkon eri työalojen ja kirkon ulkopuolisten tahojen kanssa on tärkeää. Isoimmissa seurakunnissa tai seurakuntayhtymissä nuorisotyöntekijöiden tekemä yhteistyö keskittyy tutkimuksen mukaan kuitenkin enemmän seurakunnan sisälle, kun taas pienemmissä seurakunnissa kyetään tekemään yhteistyötä myös seurakunnan ulkopuolisten tahojen kanssa. Yhteistyössä odotetaan kirkon tuoman hengellisyyden hyväksymistä, mikä saattaa vaikeuttaa ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä.

Lisätietoja antavat:          
Tutkimusyliopettaja Reetta Leppälä, 044 449 2645, reetta.leppala@centria.fi                                      

Koulutusohjelmajohtaja Jukka Hautala, 050 344 2796, jukka.hautala@cou.fi